?

Log in

Tuu mun kaa iltatupakalle. [entries|friends|calendar]
HOLD ON ME--

[ userinfo | livejournal userinfo ]
[ calendar | livejournal calendar ]

[26 Nov 2007|11:21am]

robottikoira
Lyhyesti ja ytimekkäästi:

Mä en jaksa uskoa siihen, että tämä paska joskus päättyisi.
Hold on to me

[14 Jun 2007|11:43pm]

roskaposti
sikiöasennossa pitäen itseään käsillään kasassa. puristaen peitonkulmia, pyyhkien kyyneliä silmänkulmista. täristen. itkien hysteerisesti. lähdin kai etsimään itseäni ja löytämään jotain, mitä en ole löytänyt. katsomaan kantavatko omat hauraat siipeni vai putoanko ammutun linnun lailla takaisin maankamaralle. kävelemään uusia valaistuja katuja öisin. istumaan uusilla nurmikoilla kirjoittaen takaisin löytyneellä kirjoitustaidolla. uusilla sanoilla, suuremmilla ja täyteläisimmillä lauseilla.

me istumme vierekkäin. hivelet sormillasi hiussuortuviani korvani takaa. lähetän sinulle äänettömiä, eleettömiä suudelmia jotka ovat kiihkeämpiä kuin mikään ajatus. puristan olemattomilla kynsilläni reittäsi, eikä kasvojeni ilmekään värähdä. silität yhä hellemmin ja kauniimmin niskaani. rakastelemme hiljaisuuden vallitessa mielellisesti. ilman alastomia kehoja. kiedotut hetket yhdessä, sumeassa aamunkoitossa. nurmikolla aamukasteen tanssiessa istumme vanhalla ränsistyneellä pihapenkillä koivun alla. näemme tämän hetken, tunnemme hivelevät kosketukset. olemme unohtuneet toisiimme.

bussissa on aamuruuhka. olen saattanut sinut pysäkille, matkasi päämääränä työt. juon take away kahviani bussin heiluessa kivikkoisella tiellä. metkaamme yhtäaikaa busseillamme erisuuntiin. viimekuun loppu soi kuulokkeistani, placebon tunnelmat kohoavat verestä iholle. pulpahtelevat. havahdun kylmiin väristyksiin. aikamatkaa takaisin hetkiin, joiden olemassaoloa en ole osannut havaita tähänkään päivään mennessä. me olimme siellä yhdessä, sinä syleilit minua minun itkiessäni ja nojatessani sinuun laulaen kappaleita. miettien sitä erästä tiistaita, jolloin olimme eron partaalla, ja kuinka siitä seuraavana päivänä, päivänä, jolloin minä en ollut nukkunut ollenkaan kahteen päivään, olin kuunnellut vain alias & tarsieria koko illan, yön, aamun ja päivän ilmoitat saaneesi placebon keikalle liput. hymähdän tekstiviestistäsi, enkä osaa ajatella että olisimme siellä kokonaisuutena, jona seisomme siinä kentällä sittenkin. sinä, tai minä, olemme pelastaneet meidät kuilulta, joka oli syödä kaiken menneen ja tulevaisuuden. se oli syödä minun elämänhaluni ja uskallukseni astua ulos hengittämään raitista ilmaa sen raskaan ilman sijasta jota minun koko ruumiini, sieluni, ja etenkin sydämeni oli täynnä. sinä tiistaina olin tukehtua olotilaani. hyperventiloin enkä osannut kuin itkeä. juoda teetä ja itkeä. maata sängyllä sikiöasennossa ja itkeä.

lihava nainen istuu viereeni. hän hengittää raskaasti. kappale on vaihtumaisillaan, pystyn kuulemaan sen. maisemat vilisevät, minä olen yksi bussissa matkustavista sieluista. olen vain yksi pieni osa siitä kokonaisuudesta, joka vie ihmisiä koteihinsa, tai yhä kauemmaksi niistä. minun kohtaloni on viimeksi mainittu. kuukaiskorttini on loppunut. olen maksanut matkani käteisellä.

löysin itseni istumasta hämärästä loossista, jonna tervomaan rakkauden haudalla kappaleen soiden baarin kaijuttimista. vuosia, vuosia sitten makasin asuntovaunussamme, ja lauloin tätä hänelle, jonka olen pyrkinyt unohtamaan huonoin tuloksin. viimeyönä ajattelin lähteä häntä tapaamaan tulevina kuukausina. vien hänet johonkin paikkaan, jossa ennen olimme. en välitä mitä tapahtuisi, en välitä siitä mitä on ollut. välitän vain siitä, että minä saan tavata hänet ja nähdä miten me olemme pystyneet elämään ilman toisiamme nämä vuodet. nämä niin monet vuodet, joita ennen vannoimme rakastavamme toisiamme aina ja ikuisesti. niin minä olen rakastanutkin. unohtanut, ja taas rakastanut. rakastanut ja osakseni vihannut ja kaivannut. koskaa en ole itselleni myöntänyt, etten ole päässyt sinusta ikinä ylitse. sinä olet puhunut minulle, kuinka minusta tulee sinulle vielä niin suurta ja kaunista mitä olimme. minä en tiedä mihin enää uskoa. oletko sinä enää edes olemassa. olimmeko me vain se hetken, puolenvuoden tarina, joka on päättynyt vuosia sitten, mutta olemme vain eläneet toivossa, jota ei todellisuudessa edes ole. joka on todellisuudessa vain harhakuvaa, peilausta menneeseen.

loppupäivästä en edes muistanut monelta olin saapunut juomaan vuorotellen vettä ja lonkeroa turruttaakseni ajatuset.
2 Handholds|Hold on to me

[12 May 2007|08:31pm]

soopia
"Voit sanoa mitä haluat,
se ei tunnu se ei kosketa
mene vaan mene vaan

...

Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan!

...

Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan"

PMMP-Joutsenet

Ei taas jaksaisi uskoa ihmisiin...
Hold on to me

Fall apart. [20 Feb 2006|08:04pm]

greta_gretchel
UUDET JÄSENET.

Rakas livejournalimme jökittää, eikä hyväksy teitä ( scum_, black__lily, roskaposti ) jostain syystä listalle. Pahoittelen tapahtunutta.

Teille pitäisi ehkä ilmestyä yhteisökutsuja, jospa ne toimisivat. Hyväksykäähän.
3 Handholds|Hold on to me

[09 Feb 2006|05:28pm]
rkxkrr

äiti, äiti, äiti.
jumalatar joka kasvatat lapsesi kauneuteen.
sinä tartut hänen käteensä
ja johdat hänet lempeästi elämään,
kauniin tyttäresi, kauniiseen elämääsi.

hän ei voi tehdä mitään sellaista, mitä sinä et voisi hyväksyä, ymmärtää, antaa anteeksi.
hän ei voi tehdä mitään. hän ei voi olla mitään, jota sinä et tulkitsisi kauniiksi,
minä en voi olla mitään.

äiti, äiti, äiti, minä huudan, anna minun olla.
älä tule minun huoneeseeni, äiti, älä tule äläkä tee sitä kauniiksi ja raikkaaksi kukilla ja rakkaudellasi,
älä hengitä siihen rakkauttasi elämään, älä iloasi, iloista näkemystäsi elämään.

täällä pimeässä, ummehtuneessa huoneessani minä istun yksin, leivänmurujen, kahvikuppien, haisevien sukkien keskellä ja kaivan nenääni, nuolen lautaseni, kietoen kurjan minuuteni ympärilleni kuin piikkilangan, sulkien sinut ulkopuolelle.

minä olen minä - en hän, sinun tyttäresi,
minä olen minä.


(polly kitzinger)
1 Handhold|Hold on to me

... [08 Feb 2006|08:57pm]

soopia
Downin oireyhtymän omaava Becky Ingram on tehnyt ihanan runon. Runon nimi on "omakuva".

I dream of a world where all people can be free,
Overweight people, and Gay people, and people like me.
I am a king sitting on my throne,
All people like me have Down syndrome.
If you have people picking on you,
Oh, what can you do? Oh, what can you do?
So what if you're overweight or if you are gay,
Just turn away, just turn away.
If that person wants a fight,
You can just hold on tight.
If they start to call you names,
You will not play their silly games.
We are the people that can fight back,
By leaving those other poeple on that same track.
We are the people of a differtent kind,
We learn to let those other people unwind
(Ingram, 1998)

....

Niin, kun vaan osaisi olla oikein...
Hold on to me

Jos vain voisin... [02 Feb 2006|03:54pm]

soopia
Pään sisällä velloo ajatuksia
joista ei kykene pääsemään eroon.
Ne luikertelevat kielen päälle,
kietoutuvat toisiinsa,
yrittävät löytää uusia polkuja,
mutta lopulta päätyvät kiertämään kehää.

Pää räjähtää.

Hetken hiljaisuus.
Kunnes huomaan jälleen kaiken alkavan hiljalleen alusta.

Miksi en kykene kontrolliin?
Miksi en osaa lopettaa?
Miksi minulle ei anneta edes mahdollisuutta pysyä järjissäni?

Pää räjähtää jälleen.
Hold on to me

Don't be afraid. [23 Jan 2006|10:23am]

greta_gretchel
MEMBERS ONLY.


--
Alkutekijöihin.
Hold on to me

navigation
[ viewing | most recent entries ]